Satisfaction

Moni teistäkin muistanee Mick Jaggerin nuoruusvuosien kuuluisan lausunnon, jonka mukaan hän ”kuolisi mieluummin kuin laulaisi Satisfactionia 45-vuotiaana”. Viime syksynä tuli kuitenkin kuluneeksi täydet 50 vuotta siitä, kun The Rolling Stones soitti ensimmäisen keikkansa, ja juhlakeikkoja on tänä vuonna luvassa niin festareilla kuin Hyde Parkissakin. Jagger on nyt 68-vuotias, ja eiköhän se Satisfactionkin – joka tosin syntyi vasta vuonna 1965 – vielä vedetä.

Jagger oli nuorena kollina varmasti yhtä vilpitön kuin nytkin. 60-luvulla 50-vuotias kuitenkin tarkoitti ihan muuta kuin tänä päivänä.

Kun synnyin puoli vuosisataa sitten, vanhempani olivat parikymppisiä ja suoraan jo aikuisia, joilla ei ollut aikaa saati muita mahdollisuuksia pohtia sitä, tuliko minusta nyt se, millaiseksi halusin. Suurille ikäluokille paskaduuneja ei vielä ollut, kun työn piti tarjota elanto eikä itsensä toteuttamista.

Kun elintaso Suomessa nousi ja koulutusmahdollisuudet paranivat, nuoruus venyi. Se tarkoitti – näin ainakin luulen – että elämä tuli valmiiksi eli asettui vakiintuneeseen uomaansa 20–30 ikävuoden välillä, kun saatiin koulutusta vastaava työpaikka ja rakennettiin tiilitalo ruutukaavaan jonnekin entiselle pellolle. Sitten tuli kesämökki, jonne aiottiin vetäytyä heti kun oli päästy eläkkeelle.

Meille 60-luvulla syntyneille, jotka pääsimme ensimmäisinä Suomessa jo lapsina kiinni populaari- ja kulutuskulttuuriin, maailma on asettunut toisin. Asettumisikä on lykkääntynyt yhä pidemmälle ja venynyt. Asettuminen on muuttunut myös yhä epävarmemmaksi, ja perinteisen ”kypsän aikuisen” muottiin ei kukaan myönnä tahtovansa. Sen sijaan kysymys ”tätäkö minä oikeasti haluan?” on alati läsnä.

Nyt viisikymppisenä hämmästyttää eniten se, miten nopeasti ikävuodet kolmestakympistä viiteenkymmeneen ovat menneet. Ystäväpiirissä näihin kahteen vuosikymmeneen ovat kuuluneet parisuhteet, lapset, erot, muutot, enemmän tai vähemmän vakiintuneet ja menestyksekkäät työkuviot, ammatinvaihdokset ja elämänmuutokset. Joku ehtiväinen on jo isovanhempi. Pysyvin asia on tainnut olla The Rolling Stones, jonka ikonisen laulun sanoma ei meille ole haalistunut vuosien varrella.

Tutkimusten mukaan ihminen on viisikymppisenä onnellisimmillaan, kun elämän perusasiat ovat vakiintuneet. Tässä iässä ihmisen pitäisi olla myös viisaimmillaan, kun aivot eivät ole vielä alkaneet rappeutua ja on tullut kierrettyä muutakin kuin tahkoa.

Tuttavapiirissä tämä onnellisuus on siellä täällä materialisoitunut viime vuosina moottoripyörinä, tuoreempaan vaihdettuina puolisoina ja soittopeleinä, jotka kaikki omalla tavallaan kertovat, kuinka oikeassa (sanoitus) ja väärässä (ajoitus) Mick Jagger joskus oli.