Kirjan kumu

Kuva: http://www.newyorker.com/online/blogs/photobooth/2012/10/books-as-muses.html#slide_ss_0=1

Tähän alkuun pitäisi panna ne natinat painetun kirjan kuolemasta, digitalisoitumisesta jne., mutta kyllähän te ne tiedätte. En siis ryhdy.
Jos kuitenkin katsoo kotimaisten kustantamoiden syksyn listoja ja kirjojen saamaa julkisuutta, enpä todellakaan muista vastaavaa kirjasyksyä. Elokuusta lähtien ei taida olla monta päivää, jolloin joku kirja ei olisi vallannut iltapäivälehtien lööppejä, Hesarin premiaukeamaa ja aamutelkkariohjelmia. Eikä kyse ole ollut pelkästä sensationalismista, vaan kirjasyksy on ähkyyn asti täynnä ISOJA KIRJOJA sekä sepitteen että tiedon puolella.
Parin seuraavan viikon aikana painosta tulevat syksyn viimeisetkin kirjat ja sitten kustantamoissa istutaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja toivotaan parasta. Kaikki mahdollinen on tehty (paitsi markkinoinnissa ehkä) ja loppu on ostavan yleisön käsissä.
Kirjamarkkinoilla selvin muutos viime vuosina on, että huomio ja myynti keskittyvät entistä harvempiin titteleihin, joita sitten myydään enemmän. Kärsijöihin kuuluu pääasiassa ns. keskisarja (ei sukua historioitsijalle), joiden myynti on ollut kohtuullista ja nipin napin kannattavaa. Vähän myyviä kirjoja myydään yhä vähän, mutta niissä myyntiluvut eivät olekaan se juju.
Keskisarjan kirjat eivät pääse kirjakaupassa ja mediassa yhtä hyvin esiin kuin joskus ennen, ja niiden myyminen vaatii yhä enemmän jalkatyötä sekä kustantajalta että kirjailijalta. Onneksi tämä jalkatyö onnistuu toisinaan sosiaalisessa mediassa paremmin kuin vaadittuina konkreettisina kilometreinä. Aina sieltäkin nousee joku.
Tämän syksyn paukuilla pitäisi kustantamoissakin syntyä tulosta. Ellei kirja tällä laadulla ja huomioarvolla myy, siitä ei ole enää tekijöitä syyttäminen. Silloin Suomen kansa ei yksinkertaisesti enää ole kiinnostunut kirjoista vaan lukee netistä ja istuu toljottamassa tostitelkkaria.
En haluaisi tähän uskoa.

Kevyt kevät

Kustantajien kevätluetteloihin tutustuminen kertoo karua kieltään kustantamisen ja kirjamyynnin tilasta. Nimekkeitä tulee vähän ja kiinnostavampaa ja kunnianhimoisempaa kirjallisuutta saa etsiä. Uusintapainokset ovat nyt kunniassa.

Kirjamyynti tuntuu entistä enemmän keskittyvän syksyyn ja joulun alle, jolloin näkyvyydestä ja ostajien rovoista kilpailevat kaikki kustantajat etukäteen myyvimmiksi katsomillaan kirjoilla.

Ehkä – ja toivottavasti – kevät 2010 on poikkeus, hengen vetämistä kovan syksyn 2009 jälkeen.

Ja kotimaista proosaa lukuun ottamatta kirjakauppiailla riittää kevääksi myymistä syksyn jääminkikirjoissa. Ostaja ei voi kuin jättää ostamatta, jos ne eivät kiinnosta.

Kustantamisen etiikasta

Juuri kun Matti Nykäsen uutisoitiin sohineen veitsellä vaimoaan, Minerva Kustannus ilmoitti julkaisevansa keväällä Matin kirjoittaman parisuhdeoppaan.
Kuten britit jo ovat huomanneet, suomalaisilla on perin omituinen tapa suhtautua perheväkivaltaan, kun sitä harjoittaa entinen kansallissankari, joka nykyisin tunnetaan enemmän tai vähemmän vakavista törmäilyistään. Matti on kännissä kiva, vaikka se yrittäisikin tappaa jonkun, heh heh.
Mielenkiintoista tässä on myös se, että tämän parisuhdeoppaan kustantaa Minerva, jota vetävät entiset Kirjapajan kustantajat, siis kristillisiin arvoihin pohjaavan kustantajan ex-väki. Tuollaisella taustalla kuvittelisi sellaisen asian kuin etiikan putkahtavan mieleen, mutta näköjään ei. Raha ei tunnetusti haise, vaikka se ansaittaisiin millä tavoin.
Ja Matti Nykäsen parisuhdeopas on taatusti Minervan kevään myydyin kirja.