sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Munasta kiinni


"Ruoanlaittoa ilman kananmunaa on mahdoton ajatella. Mutta voiko munaa valmistaessa munata?"

Jos jokin asia tässä maailmassa on täydellinen, se on muna. Monikäyttöinen kuin mikä, esteettisesti täydellisessä ja huippukestävässä pakkauksessa ja vieläpä ravintosisällöltään aivan verraton. Silti muna on aliarvostettu ja se valmistetaan ruoaksi usein miten sattuu.

Ranskalaiset osaavat arvostaa kanamunaa. Meillä munakkaasta käy mikä tahansa sotketuista munista valmistettu lettu muttei ranskalaisille. ”Sellaista ei ole olemassakaan kuin aika hyvä munakas”, todetaan ranskalaisessa sananlaskussa. Legendaarinen pariisilaisravintoloitsija Raymond Oliver taas esitti asian näin: ”Taideteos on aina seikkailu, eikä munakas muodosta poikkeusta tästä säännöstä.” Julkkiskokki Gordon Ramsay puolestaan on kertonut testaavansa ravintoloihinsa hakevat kokit panemalla heidät tekemään munakkaan: ellei osaa tehdä hyvää munakasta, ei taatusti osaa monimutkaisempiakaan ruokia.

Asian ytimeen

Muna on niin hieno raaka-aine, ettei sitä kannata lähteä hirveästi ruuvaamaan.

Molekyylikokkaamiseen kallistuneissa huippuravintoloissa onkin jo tovin tarjoiltu niin hienostunutta ruokalajia kuin 63-asteista kananmunaa. Sen juju on, että 63 asteessa valkuainen hyytyy, mutta keltuainen on yhä juokseva (se alkaa hyytyä vasta 70 asteessa). Ei muuta kuin kokeilemaan.
Haasteellisen 65-asteisen (tasaluku kelvatkoon kotikeittiössä) munan valmistamisesta tekevät välineet. Halpahallista ostettu paistolämpömittari ja Rosenlewin Kotiliesi 50 eivät ole ihan ammattivehkeitä. Uunin säätäminen niin, että lämpötila pysyy 65 asteessa, vaatii jatkuvaa nappulan kääntelyä ja luukun availua.

Otan kaksi huoneenlämpöistä munaa ja laitan ne pienessä kulhossa 65-asteisessa vesihauteessa uuniin. Kolmannen munan rikon ystäviltä Berliinin-tuliaiseksi saatuun muotoiluklassikkoon: Bauhaus-gurun Wilhelm Wagenfeldin vuonna 1933 suunnittelemaan lasiseen munanhauduttimeen, ja laitan senkin uuniin.

Kahden tunnin kuluttua kaivan munat uunista. Patakinnasta ei näillä lämmöillä tarvitse käyttää. Munanhauduttimessa syntynyt lopputulos saa huokaamaan ihastuksesta. Juuri ja juuri hyytynyt valkuainen ja juokseva keltuainen. Maku on kohdallaan: ”elämäksi taittunut auringonvalo”, kuten keittäjäguru Harold McGee munasta runoilee.

Muikea hymy huulilla asettelen toisen, nyt vesihauteessa uunissa kypsytetyn munan kuppiin ja tempaisen siitä veitsellä pään pois. Tyrmistys! Valkuainen on aivan kirkas ja valuu pöydälle. Sormella kokeillen munan sisälämpö on lähellä ruumiinlämpöä. Jospa se johtuu siitä, että viilensin munaa hetken vesihanan alla? Puhkaisen toisen munan pään ja työnnän lämpömittarin keltuaisen keskelle. Tulos on vaivaiset 45 astetta.

Munankuori, joka on innoittanut kirkkoholvien ihanteellista rakennetta pohtineita arkkitehteja läpi vuosisatain, on myös hyvä lämmöneriste! Täydellisen keitetyn munan valmistamiseksi on tämän perusteella suositeltava prinssi Charlesin aamiaismunametodia. Hän saa eteensä neljä luomumunaa, joiden keittoajat poikkeavat toisistaan puolella minuutilla. Sitten munat riviin keittoajan perusteella. Jos eka on liian löysä, napautetaan seuraava auki, kunnes täydellinen muna on löytynyt.

Munia säästäen

Munakkaan vuoro. Satun lueskelemaan italialaisen esseistin Aldo Buzzin Täydellinen muna -nimistä kirjaa ja törmään siinä tarinaan ”yhden munan munakkaasta”, josta riittää kahdelle. Ajatus on niin omituinen, että tavallisen omeletin sijasta päätän kokeilla sitä.

Ohje on simppeli, kuinkas muuten. Otetaan lasillinen maitoa, johon sekoitetaan kaksi ruokalusikallista jauhoja. Rikotaan yksi muna, vispataan se haarukalla ja sekoitetaan maitoon. Maustetaan varovasti suolalla. Paistetaan voissa pannulla ja kääntämisen yhteydessä laitetaan pannulle toinen nokare voita.

Reseptin nerokkuus piilee siinä, että yhdellä iskulla syntyvät sekä pää- että jälkiruoka. Kun tarjoilet munakkaasta puolet esimerkiksi salaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa, sinulla on kevyt lounas. Toinen puolikas hillon kanssa, ja sinulla on jälkkäri.

Yhden munan munakasta popsiessani tajuan, että olen syönyt tällaista ennenkin, Wienissä. Aivan, tämähän maistuu aivan Kaiserschmarrnilta. Tuo itävaltalainen klassinen jälkiruoka on tosin paljon mutkikkaampi tehdä ja tarjoillaan pölysokerin ja hedelmäkompotin kera, mutta pikaversio uppoaa kuin väärä raha. Maku on kuohkean pehmeä, hieman kuin pannulla paistettu pannari.

Kahdella litralla maitoa ja kymmenen munan pakkauksella ruokkii 20 ihmistä, resepti siis talteen lastenkutsuja varten.

Munameduusa

Uppomunan valmistaminen on hanke, jossa kotikokki yleensä onnistuu huonosti tai hyvin huonosti. Väitetään, että etikan lisääminen hiljalleen kiehuvaan veteen estäisi munan leviämisen meduusamaiseksi rihmastoksi, mutta siitä ei ole tieteellistä näyttöä – eikä tällä kokilla empiiristäkään. Tuore muna kuitenkin pysyy parhaiten koossa.

Hieman kireä kokki yrittää ensin laskea hymyilevään veteen munan pienellä kulholla, mutta varovaisuudesta huolimatta se leviää. Kauhalla homma onnistuu muuten paremmin, mutta valkuainen tarttuu kauhaan eikä tulos ole juuri siistimpi.

Paras siis tyytyä siivoamaan jäljet eli nostelemaan valkuaisrihmasto keltuaisen päälle tai leikkelemään pahimmat roippeet lautasella pois. Kypsennysaika on makukysymys. Ranskalainen kyökkivelho Michel Roux noukkii uppomunan pois kylvystä jo puolentoista minuutin jälkeen, ehdoton maksimi on viisi minuuttia. Itse pidän rouxahtavaan tyyliin valuvasta keltuaisesta.

Paahtoleivälle lämminsavulohta, sitten uppomuna ja päälle reilu kauhallinen hollandaisekastiketta (ohje löytyy esimerkiksi netistä tämän lehden reseptiarkistosta), niin sinulla on kalaversio klassikosta Benediktin munat.

Jos et halua ottaa riskejä, uppomunan voi tehdä siististi näinkin:
https://www.youtube.com/watch?v=ui2l6-OW4Mw

Muna…

• sitoo
Kuumennettaessa munan proteiinirakenne muuttuu ei-liukoiseen muotoon, jolloin se sitoo ruuan muita raaka-aineita toisiinsa. Keltuaisella on hyvä hyytymis- ja vedensidontakyky, joten sillä voi suurustaa keittoja ja kastikkeita.

• yhdistää
Munankeltuainen toimii emulgaattorina, joka alentaa pintajännitystä aineiden välillä. Näin kaksi eri olomuotoa eli neste ja öljy voivat sekoittua toisiinsa.

• kuohkeuttaa
Munaa vatkattaessa siihen sekoitetaan ilmaa. Valkuainen vaahtoutuu helpommin kuin keltuainen ja siitä tulee kestävämpi vaahto. Leivonnainen kohoaa, kun vaahtoon sitoutunut ilma laajenee lämmön vaikutuksesta.

Ravintola-arvio: Kortteliravintola Remy, Jyväskylä

– Vain huonolle ruoalle, vastaan, kun Remyn tarjoilija kysyy minulta ruoka-allergioita. Tämä allergia on hidastanut ulkona syömistäni, s...