Tietofinlandia-raadilta jäi tänä syksynä tyystin huomaamatta, miten suurta osaa suomalaisesta kulttuurihistoriasta kirjoitettiin nyt ensi kertaa pieteetillä ja perusteellisesti. Kaikki kunnia Vesa Sirenin tuhatsivuiselle kapellimestarimatrikkelille, mutta Tietofinlandia olisi oikeasti kuulunut joko Jukka Lindforsin, Markku Salon ja Raimo Pesosen Tuomari Nurmio -kirjalle "Dumari. Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan" (WSOY) tai sitten John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan perusteelliselle elämäkerralle Albert Järvisestä (Johnny Kniga).
Kotimainen rock-kirjallisuus ei aina ole tasollaan häikäissyt, mutta nyt häikäisee. Molemmat suurmiehet ovat saaneet pieteetillä kirjoitetut, kuvatoimitetut ja tyylikkäät kirjat. Niiden ainoa ongelma on se, että järkälemäisinä opuksina niitä ei uskalla lukea illalla snängyssä, sillä jos sattuu nukahtamaan kirjan kanssa, nenä saattaa murtua opuksen kaatuessa kasvoille.
Mainiota taustatukea kirjakaksikolle antaa YLE Teeman dokumenttisarja Rock-Suomi, joka on aivan loistava omassa lajissaan. Se tarjoaa paitsi puhuvia päitä ja musiikkinäytteitä, myös fiksuja näkökulmia siihen, miksi suomalaisesta rockista tuli niin oma leimaista kuin se on.
Näistä kolmesta kulttuuriteosta sydämellinen kiitos ja niin syvä kumarrus kuin keski-ikäiseltä irtoaa.
Juha Virkki kirjoittaa kirjoista, kustantamisesta, musiikista ja ruoasta. Lukee, kuuntelee ja syö ja yrittää löytää aikaa ajatella, mitä, missä ja miksi on lukenut, kuullut ja syönyt.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
V-merkistä huolimatta tämän herran sukunimi alkoi c:llä. Te, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla a–t, ette tiedä tästä mitään. Me, joiden ...
-
Jörn Donner on henkilökohtainen supersankarini, ja olen aina rakastanut hänen romaanejaan (Mammuttia en tosin ole vielä lukenut). Hyväosaist...