keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Uusimman Bondin (liivi)puku-solmioyhdistelmät: *****

Entisenä elokuvakriitikkona ja vastikään ilmestyneen Sohvaperunan leffaraamattu -opuksen kirjoittajana ymmärsin velvollisuudekseni uuden Bondin katsomisen. Daniel Craigin edellisistä Bondeista en suuresti innostunut, ja tiesin osapuilleen, mitä Skyfallissa oli odotettavissa.
En pettynyt, ryminää ja peräkkäinjuoksua tuli vähintään riittävä määrä. Niitä toljottaessa mielenkiinto kiinnittyi yhteen asiaan: James Bondin solmioon.
Kaikkien Bond-leffojen kiistaton ansio on puvustus – kyllä, muistan Sean Conneryn vaaleansinisen, froteisen sortsihaalarin ja Roger Mooren purjelahkeet. Ja minusta Pierce Brosnan on tyylikkäimmin sonnustautunut Trunbull & Asserin paitoihin ja solmioihin.
Daniel Craig kantaa hänkin könttimäisestä ruumiinrakenteestaan huolimati tyylikkäästi vaatteita, mutta agentin hommissa solmio näyttää haitakkeelta. Minua potutti jatkuvasti Jamesin puolesta, kun solmio tuli naamalle sukeltaessa tai tapellessa. No, ehkä sen verran on vastapuolelle annettava tasoitusta.
Parasta Skyfallissa olivat kuitenkin hyvisten puolen miesten hienot (liivi)puku-solmioyhdistelmät. Ne todistavat vastaansanomattomasti, että klassinen miesten pukeutuminen ei ole tylsää vaan täynnä hienoja, vivahteikkaita kombinaatioita. Odotan innolla Ralph Fiennesin pukuja tulevissa Bondeissa!
Toinen hauska puoli Skyfallissa on psykologia. Kun perinteisesti henkilähahmoja on rakennettu alhaalta ylös, erityisesti Javier Bardemin Silva (ja ehkä oo7 itsekin) vaikuttivat toimivan päinvastoin. Voin kuvitella käsikirjoituspalaverin: "Tää on pahis, millainen trauma me sille keksittäisiin?"
Ja mieleeni tuli Silvasta Vesa-Matti Loiri ja Poikien loppukohtaus, jossa poikaparka roikkuu lähtevän junan perässä äitiä huutaen. Olisiko Jakesta voinut tulla Silva?

Ravintola-arvio: Kortteliravintola Remy, Jyväskylä

– Vain huonolle ruoalle, vastaan, kun Remyn tarjoilija kysyy minulta ruoka-allergioita. Tämä allergia on hidastanut ulkona syömistäni, s...