Totuus on yksinkertainen: syö hyvin

Muutaman viime vuoden aikana käsitys siitä, millainen ruoka on meille hyväksi, on mullistunut. Totuus on lopulta yksinkertainen: luonnollinen, mahdollisimman käsittelemätön ruoka auttaa meitä voimaan hyvin.

Keski-ikään liittyy usein huoli terveydestä ja oman painon hallinnasta. Tähän saakka viisaus on ollut, että katso kalorimäärää ja vähennä rasvaa. Niin kilot eivät lisäänny, kolesteroliarvot pysyvät kohdillaan eikä diabetes uhkaa. Täsmäase tähän olivat kevyttuotteet.

Time-lehden tuore artikkeli, jota on referoitu jo iltapäivälehdissä, marssittaa kuitenkin ihan toisenlaiset tropit ruoan ja hyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Sen pääväitteitä, joita joukko tutkimuksia tukee, ovat seuraavanlaisia:
• syöty läski ei muutu omaksi läskiksi
• eläinrasvojen sisältämän kolesterolin muuttuminen veren kolesteroliksi ei olekaan aivan yksinkertainen juttu
• sokeri ja vilja nostavat huonon kolesterolin määrää veressä
• keho muuttaa viljan hiilarit sokeriksi, joka varastoituu läskiksi
• rasvan korvaaminen hiilareilla on huono juttu
• nälkä on painonhallinnan varmin tappaja

Myytit

Tiedämme ainakin kaksi asiaa: että kauan sitten söimme paljon terveellisemmin ja vähemmän lihaa sekä että kreetalainen ruokavalio on ihanne.

Paitsi että nämä eivät ole ihan totta. Yhdysvalloissa ihmiset syövät osapuilleen yhtä paljon lihaa kuin reilut sata vuotta sitten. Rasva on korvattu hiilareilla ja sokerilla (massatuotetulla maissisokerilla erityisesti ja tätä käytetään liki aina eineksissä ja snackseissa). Niinä vuosikymmeninä kun rasvan vaaroista on varoiteltu, ylipaino ja diabetes ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Kreetalaisen ruokavalion siunauksellisuus perustuu huonoon dataan. Kreetalaisten veriarvoja mitattiin toisen maailmansodan jälkeen, kun he kärsivät saksalaisten hävityksen jäljiltä nälkää. Naapurissa Korfun saarella, jossa syötiin juustoa kun sitä oli, kolesterolit olivat korkeammat, mutta se ei sopinut teesiin ja jätettiin pois tutkimusaineistosta. Kuten myös Ranska ja Saksa, rasvamaat, joissa ihmiset olivat varsin terveitä.

Läski muuttuu syödessä

Vieroksumme eläinrasvaa, koska ajattelemme sen menevän suoraan verenkiertoon rasvana.

Asia ei ole niin simppeli. Uusien tutkimusten mukaan maitorasvat itse asiassa suojaavat sydäntaudeilta. Ja lihan rasva sisältää sekä hyviä että huonoja kolesteroleja. Jälkimmäisiä on kahta lajia: isoja ja pieniä kolesterolipartikkeleita, joista jälkimmäiset ovat huomattavasti haitallisempia kuin ensin mainitut. Isot partikkelit putsaavat suonia pienistä partikkeleista. Ja näitä pieniä partikkeleita on erityisesti hiilihydraateissa, jotka nostavat huonoa kolesterolia enemmän kuin eläinrasvat.

Miten keho toimii

Kiinnostavinta artikkelissa on se, miten keho toimii hyödyntäessään erilaisia ruoka-aineita. Me kaikki tiedämme, että kasvikset ja kala ovat hyväksi. Ja että eläinrasvoja sisältävissä ruoissa on paljon kaloreita, jotka lihottavat väistämättä – mutta tämä ei pidäkään paikkaansa.

Ravitsemus on nollasummapeliä. Jos syömme vähemmän jotain, se on korvattava jollain muulla. Terveyden näkökulmasta huonoin vaihtoehto on jonkin korvaaminen ns. nopeilla hiilihydraateilla. Väliä ei lopulta ole, onko se sokeria tai valkoisia jauhoja: molemmissa tapauksissa keho muuttaa ne sokeriksi. Sokeri kiihdyttää insuliinin tuotantoa, minkä vuoksi keho alkaa varastoida energiaa.

Kun energia menee varastoon ja verensokeri laskee, meille tulee heti uudelleen nälkä. Ja sitten syömme lisää leipää, joka muuttuu sokeriksi ja menee varastoon, jne. Ellemme syö, keho tulkitsee, että nyt pitää jemmata energiaa ja lyö itsensä lukkoon.

Summarum

Ravitsemus on monimutkainen vyyhti, mutta lopulta ratkaisu on simppeli: osta kaupasta oikeat raaka-aineet ja valmista itse ruokaa. Elintarviteollisuuden "jalostamat" ruoat ovat aina huonompi vaihtoehto, olivat kuinka terveystuotteita hyvänsä.

Minulle itselleni hankalaa on leivän välttäminen. Se maistuu hyvälle ja sitä voi syödä aina kun on nälkä. Paitsi että leivän syömisen takia minulla on ehkä aina nälkä. Lihan syömistä en ekologisista syistä halua lisätä, joten tänään kauppaan, kärry täyteen kasviksia ja ehkä paahdan ne, marinoin ja laitan jääkaappiin välipaloiksi.

Timen alkuperäinen artikkeli löytyy täältä:
http://time.com/2863227/ending-the-war-on-fat/

Aakkosjärjestyksen kirous

V-merkistä huolimatta tämän herran sukunimi alkoi c:llä.

Te, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla a–t, ette tiedä tästä mitään. Me, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla v–ö, tiedämme. Aakkosjärjestys on systemaattinen ja hiljaisesti siunattu tapa syrjiä ihmisiä.

Missä hyvänsä luokitellaan, listataan ja järjestetään ihmisiä, sukunimi on käypä ja neutraali keino. Jos sukunimen alkukirjain on aakkosten etupäässä, nimi ja sen kautta kyseinen ihminen putkahtavat automaattisesti kärkeen. Kaikki kustannusalalla toimivat tietävät, että jos kirjailijan sukunimi alkaa a-kirjaimella, siitä ei ole ainakaan mitään haittaa.

Kerronpa pari esimerkkiä siitä, mitä haittaa on, jos ihmisen sukunimi alkaa v:llä.

1990-luvun alussa hain kiivaasti rahoitusta väitöskirjaa varten. Monta kertaa turhaan. Sitten sain kuulla sisäpiirin tietoa, että olin erään säätiön jakamien vuoden mittaisten apurahansaajien ehdokaslistalla. Meitä oli muistaakseni kymmenen nimen lista.

Kun päätös tuli, en yllättäen ollutkaan listalla. Kysyin taas sisäpiirin kautta, miten se oli mahdollista. Kuulin, että eräs päättäjistä veti listan ohi mukaan oman ehdokkaansa. Yksi listalla olleista nimistä vedettiin yli. Lista oli tietysti aakkosjärjestyksessä, joten se olin minä, v-ehdokas ja siksi listan viimeinen. Jos sukunimeni olisi Aalto, saattaisin työskennellä yhä yliopistossa. (Tietysti olisin lopulta saanut rahoituksen, jos olisin ollut riittävän lahjakas ja sitkeä.)

Tyttäreni oli juuri rippileirillä. Leirejä järjestettiin kaksi. Toisessa olivat liki kaikki oman koulun kaverit, tyttären leirillä vain yksi. En keksi muuta selitystä kuin sukunimen alkukirjaimen. Leirille haluavat aakkostettiin ja loppupää siirrettiin toisen alueseurakunnan leirille. (Mikä tosin kääntyi iloiseksi asiaksi, kun tuli uusia kavereita.)

Ikävää tässä systemaattisessa jakojäännökseksi sijoittumisessa on, että se jatkuu läpi elämän. Veikkaan, että hautausmaallakin haudat poistetaan käytöstä aakkosjärjestyksessä ja lopusta alkaen.

Ehdotankin uutta järjestämisperiaatetta aakkostamisen sijaan. Tuore tutkimus kertoo, että isojen yritysten johtajat ovat keskimäärin neljä senttiä pidempiä kuin työntekijät. Muutenkaan pituudesta ei elämässä ole mitään haittaa. Siksi aakkosjärjestyksen sijaan ihmiset tulisi listata pituusjärjestyksen mukaan ja niin, että lyhyimmät tulevat ensin. Pitkät pärjäävät elämässä silloinkin, jos joutuvat jakojäännöksen osaan.