maanantai 18. lokakuuta 2010

Ei sittenkään niin vaikeaa

Harva uutinen saa yhtä iloiseksi, kun maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan ilmoitus, että pienteurastamoiden toimintaa pyritään helpottamaan tukemalla rahallisesti lainmukaista tarkastustoimintaa. Mitä helpommaksi pienteurastamoiden toiminta tulee, sitä todennäköisemmin saamme lihaa läheltä. Muut kuin lihansyöjätkin saavat tästä ilahtua, sillä tämä on toivottavasti vasta ensiaskel lähiruoan todellisessa tulemisessa.
Jos syksyn saapumisessa on jotain ilon aihetta, se nimittäin aineellistuu keittiössä: on sadonkorjuun aika. Ainakin kaltaiseni ruokaharrastajan se saa tohkeisiinsa. Ystäväperhe oli taannoin tulossa käymään ja päätimme isissä kokata kerrankin oikeaa lähiruokaa. Onneksi kantamarketti oli juonessa mukana ja kauppasi lavoittain kotimaisia juureksia ja muuta hyvää.
Teimme mustajuurisosekeittoa ja kantarellileipäsiä. Paistoimme muikkuja ja teimme sen kaveriksi loistomuusin (voissa sen salaisuus). Jälkiruoaksi teimme klassisen ranskalaisen omenapiiraan tarte tatinin naapurilta kerjätyistä omenoista. Tulos oli loistava, koska kotimaiset omenat ovat juuri sopivan happamia uunissa kypsytettäviksi.
Ei tullut kalliiksi tämä ateria – paitsi kantarellit, jotka ostin kaupasta, mutta se johtui vain ja ainoastaan omasta laiskuudesta.
Sunnuntaina sitten lohkoin sipulia, lanttua, porkkanoita, punajuuria ja perunoita uunipannulle, lorottelin päälle öljyä ja rosmariinia sekä paloiteltua ja pannulla ruskistettua uuniporsasta. Ei ollut huonoa sekään. Valmistamiseen meni reilu vartti työaikaa ja pari tuntia lehdenlukua kypsymistä odotellessa.

Ravintola-arvio: Kortteliravintola Remy, Jyväskylä

– Vain huonolle ruoalle, vastaan, kun Remyn tarjoilija kysyy minulta ruoka-allergioita. Tämä allergia on hidastanut ulkona syömistäni, s...