Piti mennä lenkille, kun sade näytti helpottavan. Puin lenkkikamppeet ylle vain huomatakseni portailla, että vettä tuli taas reilusti. Joten siviilit ylle ja kaupungille syömään.
*
Jyväskylän Kauppa- eli kävelykatu kompassilta Kirkkopuistoon on iltaisin kuollut. Niinpä tervehdin keväällä ilolla uutista, että Helsingissä suosionosoitusten siivittämänä startannut Egg avaisi syksyllä tälle pätkälle ravintolan. Nimensä mukaisesti Eggin tarjonta rakentuu kananmunan ympärille.
Hämmentyneempänä luin heti perään uutisen, että samalle pätkälle avataan alkukesästä Green Egg -niminen ravintola. Osuuskaupan paikka ja konseptina aasialais-amerikkalainen katuruoka. Nimi viittaa grillien Porscheen, joka löytyy nykyään useimpien varakkaiden gourmandien patiolta samaan tapaan kuin Weberin iso hiiligrilli, blondattu-trimmattu rouva ja katumaasturi männä vuosikymmenellä.
Jäin miettimään klassista kysymystä: kumpi olikaan ennen, muna vai kana?
*
Mutta nyt seisoin aiemmin jonain geneerisenä kebab-paikkana palvelleessa ravintolahuoneustossa lukemassa liitutaulua. Tiskin takana lippispäinen kokki ja lippispäinen tarjoilija. Iloisia, avuliaita ja informatiivisia kumpainenkin.
Sain kuulla, että ykköstuote on korealainen bun: höyrytetty vehnäsämpylä. Siihen voi valita puolesta kymmenestä vaihtoehdosta täytteen. Pääruoaksi voi ottaa myös pottuja eri täytteillä, puolikkaan kanan, kuumia siipiä tai paistettua kalaa. Lisäkkeenä on tarjolla coleslawta (haukotus), kimchiä, salsaa tai bataatti- tai punajuuriranuja. Jälkkäriksi on toistaiseksi tarjolla vain mango-yuzu-pirtelö. Hanassa on Lahden Erikoispilsiä, mikä on hyvä asia.
*
Tässä vaiheessa pidän välipuheen, kuulkaas. Ranskalaiset mistään muusta kuin perunasta saattavat olla hauska ajatus, mutta vain ajatus. Ranujen koko idea on siinä, että ensimmäisellä frittauksella perunan sisus on kypsennetty ilmavan kuohkeaksi (anteeksi tautologia, sen tarkoitus on olla korostus) ja toisella, korkeamman lämmön frittauksella rapea pinta. Nautittaessa tarjoutuu ensin pieni puruvastus, Maillardin reaktion tuottamat paahteiset aromit (vaatii noin 160-asteisen rasvan) ja sitten autuaan ilmavan kuohkea ja lempeä makeus sisällä. En pidä bataattiranuista, enkä nyt punajuuriranuistakaan, joita satuin onnettomuudekseni tilaamaan. Siinä missä hyvä perunalajike puhvaantuu ja ruskistuu kauniisti, punajuuri reagoi toisin. Pinnasta tulee tunkkaisen ja palaneen makuinen. Syömäni ranut olivat myös lötköjä, mikä ei varmaan yksin ole kokin vika vaan myös raaka-aineen: ei mopolla mahdottomia.
*
Buneista otin tahmean kanan (listalla sticky chicken), jonka kanakebab tehdään kuulemma Roinilan tilalla (kunnioittavan kumarrus) ravintolan ohjeen mukaan. Kun se yhdistetään soosin ja härpäkkeiden kanssa pehmeään buniin eli pullaan, maut imeytyvät leipään. Tosin kana ei ole käynyt vihreässä munagrillissä, kuten eivät jotkut muutkaan listan ruoista, kun asiaa kysyin. Se vähän yllätti: miksi markkinoida grilli edellä, jos se ei olekaan pääroolissa? No, ehkä käytännön on taivuttava, jos konsepti ei.
Annos oli nätti ja maistui ihan hyvältä. Ihmettelin tosin sitä, että täyte oli haalea, ei kuuma. Ja chiliä olisi voinut olla runsaamminkin ja kimchiä en huomannut kuin jälkikäteen ruokalistasta. Oli se siis vähän vaisu.
Jos olisin voinut kääntää kelloa puoli tuntia taaksepäin, olisin ehkä ottanut sittenkin puolikkaan kanan, koska se olisi käynyt munassa.
Pirtelön vetäisin kiireessä, epäilen kermavaahtoa teolliseksi.
*
Huomaan olevani vanha, kun nämä pikaruoka- ja streetfoodkonseptit pääosin vituttavat. Green Egg tarjoaa muuten buneja “ensimmäisenä Suomessa”. Toivottavasti elän niin vanhaksi, että nämä trendikkäät uudet tuulet ovat mennen talven lumia vielä kun sokeri sulaa minunkin suussani (kiitos aplodeista, hienoja kielikuvia, eikö?).
Bun maksoi kympin, ranut neljä euroa, kuten myös jälkkäri. Hinnat ovat siis kohtuulliset (mutta miten mulle tulee taas mieleen Egg kympin munakkaineen?). Hinta-laatu on Jyväskylässä varmaan OK, isommissa ja paremmissa ravintolakaupungeissa ei ihan.
Bussissa kotimatkalla keskussairaalan kohdalla ohitimme yhden meidän kylän hyväkuntoisista ikäveljistä, joka sateessa juoksi mäkeä ylös vatsansa perässä. En tiedä, olisiko siitä sittenkin tullut parempi olo.
Green Egg, Kauppakatu 27, Jyväskylä.
