Julkimokirjallisuutta

Posti toi tänään näyttelijä Peter Franzenin esikoisromaanin vedoksen. Kirja ilmestyy ensi viikolla.
Ennakkoluuloista pitäisi päästä irti, mutta kovin helppoa se ei ole. Kun julkisuudesta muutoin tuttu henkilö julkaisee kirjan, yllättää (ja yllättää?) kriitikkoparka itsensä ajattelemasta, että julkaisukynnys on kenties ollut tavallista matalammalla kirjailijan jo valmiin julkisuuden takia. Kustantajan suurin työ kun on saada kirjalle ja kirjailijalleen näkyvyyttä eli julkisuutta.
Tämä perusasenne on epäreilu, se myönnettäköön. Julkisuuden henkilöllä on aivan samat eväät kirjoittaa hyvä kirja kuin kenellä muulla hyvänsä, ja jokainen kirja ansaitsee ennakkoluulottoman kohtelun (ei koske ns. vaalikirjoja).
Mutta silti. Julkisuus ei muutu rahaksi, ellei julkisella ihmisellä ole jotain hyödykettä myytävänä – oli se aineeton hyödyke tai ei. Ex-misseistä on tullut levylaulajia ja ex-ministeristä dekkaristi. Mutta miksei näyttelijä ryhdy levylaulajaksi vaan kirjailijaksi, koska hän luultavasti koulutuksensa pohjalta osaa ainakin vähän laulaa?
Nyt sydän ja pää apposen avoimena käännän Peter Franzenin kirjasta nimiösivun: Tumman veden päällä…