Talot, joissa asuin (henkilökohtaista historiaa Kouvolan vuosilta 1961-1991)

Kouvolassa käymässä ja päätin lähteä pyöräretkelle ajamaan kaupungin ympäri. Ajoin Tornionmäestä Ravikylään ja sitten kohti Kymenlukkoa, kun sain idean: käyn kuvaamassa kaikki talot, joissa olen asunut Kouvolassa. Kolmekymmentä vuotta ja yhdeksän taloa, osoitteet ja muistumia.

Hevosmiehentie 12 (1961-1965?)

Okei, idea tuli vasta Ravikylän jälkeen, joten kaivoin tämän äidin albumista. Ensimmäinen kotini eli mummolan yläkerta vaarin rakentamassa rapatussa rintamamiestalossa. Lapsuuden maisema, jossa vietimme siskon kanssa niin paljon aikaa senkin jälkeen, kun olimme muuttaneet pois. Olimme aina mummon ja vaarin kanssa. Täällä opin ajamaan ilman apupyöriä, hakkaamaan nauloja lankkuun, vetämään auraa perunamaalla ja kaiken muunkin oleellisen.

Käyn jokaisella Kouvolan vierailulla katsomassa taloa, joka uusilta omistajilta jo kerran sai purkutuomion mutta seisoo yhä komeana. Minusta ei tule koskaan vaarin vertaista.

Ensimmäisiä selkeitä muistikuviani on se, kun istuin mummolan ruokapöydän ääressä katsomassa ulos muuttoauton lähtöä pihasta (taisi olla Transit).

Eräpolku 13 (1965-1966?)

Muutimme Kaunisnurmelle, talkkarin asuntoon. Se oli yksiö, mikä ei ollut tuohon aikaan tavatonta nelihenkiselle perheelle. Muistan tästä kodista pihan isot lumipenkat, leikit Päivin kanssa niillä ja pihan männyt. Vanhemmatkaan eivät muista tarkasti kuinka kauan siinä asuttiin. Mutta sitten muutettiin Tommolankadun toiselle puolelle.

Torvitie 4 (1966-68)

Täälläkin olimme talkkarin perhe. Talon siipirakennuksessa oli KOP:n konttori. Sen johtaja asuin perheineen ylimmässä kerroksessa. Heillä oli kolme poikaa, nuorimmainen Heikki. Muistan, kun isoveljet polttivat Heikin kädet painamalla ne tulikuumalle roskauunin luukulle.

Tässä talossa asui myös Kaari Utrio silloisen kapiaismiehensä kanssa. Saimme häneltä hienon lampun eteiseen, funkkistyylisen. Se seurasi meitä pitkään (voi olla tallella vielä jossain).

Vaatehuoneen Simo ("vain ysiysi") asui myös talossa ja sain häneltä hienon peltisen poliisiauton, joka on minulla yhä tallella.

Tärkein asukkaista oli kuitenkin yläkerran Jari, jonka luona opin lukemaan Aku Ankasta. Jarista tuli sittemmin posteljooni, minusta lukija henkeen ja vereen.

Eräpolku 11 (1968 ja 1990 tai 1991?)

Takaisin Eräpolulle Tommolankadun yli, nyt numeroon 11.

Muutimme kaksioon, jossa ehdimme asua vain muutaman kuukauden. Täällä menin kouluun Kaunisnurmen kansakouluun, jossa jouduin kerran jälki-istuntoon, kun tappelin Vennon Jukan kanssa (se onkin ainoa tappeluni, jossa olen ollut antavana osapuolena). Erään Arin pissanäytepullo särkyi koululaukkuun ja kirjoja jouduttiin kuivattelemaan lämpöpatterin päällä. Asunnosta en itse muista mitään, sillä jo jouluksi muutimme Tornionmäkeen omakotitaloon.

Hassua oli, että 90-luvun taitteessa ollessani emerituskesätoimittajana Kouvolan Sanomissa asuin samassa talossa ja samassa kerroksessa, vain rännin toisella puolella. Siltä kesältä muistan yhdet uusiperunaöverit, kovahkon patjan ja kesäromanssin erään Hannan kanssa. Asunto oli nyt mukavan valoisa eikä baariin saati töihin ollut pitkä matka.

Metsäpolku 4 (1968-1981 ja joku
kesä 90-luvun taitteessa).

Sitten muutimme Tornionmäkeen omakotitaloon. Alkuun oli ulkohuussi ja kantovesi. Mulle rakennettiin joskus 70-luvulla huone tuonne yläkertaan, siskon huoneeseen kuljettiin sen läpi. Täällä kasvoin aikuiseksi, ja vieläpä suhteellisen kivuttomasti.

Torkkari oli tuolloin vielä ihan puhdasta duunarialuetta. Olin ainoa kaveripiiristä, joka lähti keskikoulusta lukioon (Purtsi seurasi vuotta myöhemmin). Tiet lapsuudenkaverien kanssa erkanivat aika nopeasti, mutta niin tapahtui maailmoillekin.

Vanhemmat asuvat yhä samassa talossa. Mun huoneeseen kulkee nykyisin avoportaikko, joten mitään vanhaa ei ole jäljellä.

Saunan ovessa on myös puutöissä tekemä ovenkahva. Pakersin löylykauhankin, mutta se ei kauan kestänyt. Tein oikein kun valitsin luku- ja kirjoitusammatin.

Kappelikatu 14 (1982-1986)

Pääsin toimitusharjoittelijaksi Kouvolan Sanomiin vuonna 1982 ja sitten ihan vakinaiseksi. Etsin kämppää, mutta vuokrakämpät noilla tuloilla olivat silloin kiven alla eikä lainaa pankista saanut. Puhuin siitä joskus töissä ja eräänä päivänä päätoimittaja Martti Joutsen kutsui minut huoneeseensa. Sanoi, että "perkele, ellei töissä oleva nuori mies saa asuntolainaa" ja käski KOP:iin, jossa toimi valvojana.

Sain lainaa ja ostin yksiön 68 000 markalla. Talo oli pahamaineisia "Liirin taloja", paskasti rakennettuja. 21 neliöön muutti sitten Helenakin. Kaikki meni tavallista reittiä, kunnes Helena lähti Jyväskylään opiskelemaan ja minä jäin kotiin rilluttelemaan. Keväällä 1986 jätin Helenan, mutta myös hänelle asunnon kesän ajaksi. Ei kovin herrasmiesmäistä, mutta ehkä vähän sentään. (Myin asunnon seuraavana vuonna muhkealla voitolla ja rilluttelin rahoista huomattavan osan ekana opiskeluvuotena.)

Kangaskatu 8 (3 viikkoa keväällä 1986)

Muutin äitini serkun Jarin, hummasimme yhdessä tuolloin, sohvan taakse 50 metrin päähän lapsuudenkodistani. Minulla oli patja Jarin sohvan takana. Hankaluuksia tuotti livahtaminen töihin ja sitten taas kämpille ilman että vanhemmat näkivät. Kolmen viikon jälkeen ovikello soi ja siellä oli isä, joka sanoi, että tulepas nyt kotiin. Kävin ja puhuttiin, mutta en muuttanut takaisin kotiin vaan...

Tornionmäentie 1 (1986)

Jarin mukana hieman kauemmas. Minulle selvisi, että olin päässyt Jyväskylään opiskelemaan ja majoituin kesäksi aika karuun yksiöön (kirkkaankeltaiset keittokomeron kaapistot). Jari taisi olla aika paljon reissussa, kun minulla oli aikaa kesäromanssiin erään Sarin kanssa (olin tosin vain kesäkissa, mutta ei, en valita). Pukeuduimme Jarin kanssa havaijipaitoihin ja söimme sikanautaa suoraan tölkistä (mainoslause: Sikanauta, testivoittaja!). Oli aika vauhdikas kesä, juu.
Sitten muutin Jyväskylään, mutta palasin sitkeästi kesäduuniin Piskiin, ehkä laiskuuttani tai ujouttani.

Kallantie 30 (1988 tai 1989)

Joskus 80-luvun lopulla asuin myös tässä talossa, joka oli aiemmin omistamani yksiön naapurissa. Maken ystävän näyttelijättären kämppä, jossa oli ennätyskova patja. Seurustelin Kirsin kanssa, joka kävi aika usein Kouvolassa. Kerran se katosi Maken kanssa aamuyöhön asti ja olin todella mustasukkainen (vaikka kaveriin pitää aina luottaa, vaikka tyttöystävään luottaminen myöhemmässä vaiheessa osoittautuikin katteettomaksi optimismiksi).

Kouvolani: Kaunisnurmi ja Tornionmäki.
(Disclaimer: Näin sen muistan)