Aakkosjärjestyksen kirous

V-merkistä huolimatta tämän herran sukunimi alkoi c:llä.

Te, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla a–t, ette tiedä tästä mitään. Me, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla v–ö, tiedämme. Aakkosjärjestys on systemaattinen ja hiljaisesti siunattu tapa syrjiä ihmisiä.

Missä hyvänsä luokitellaan, listataan ja järjestetään ihmisiä, sukunimi on käypä ja neutraali keino. Jos sukunimen alkukirjain on aakkosten etupäässä, nimi ja sen kautta kyseinen ihminen putkahtavat automaattisesti kärkeen. Kaikki kustannusalalla toimivat tietävät, että jos kirjailijan sukunimi alkaa a-kirjaimella, siitä ei ole ainakaan mitään haittaa.

Kerronpa pari esimerkkiä siitä, mitä haittaa on, jos ihmisen sukunimi alkaa v:llä.

1990-luvun alussa hain kiivaasti rahoitusta väitöskirjaa varten. Monta kertaa turhaan. Sitten sain kuulla sisäpiirin tietoa, että olin erään säätiön jakamien vuoden mittaisten apurahansaajien ehdokaslistalla. Meitä oli muistaakseni kymmenen nimen lista.

Kun päätös tuli, en yllättäen ollutkaan listalla. Kysyin taas sisäpiirin kautta, miten se oli mahdollista. Kuulin, että eräs päättäjistä veti listan ohi mukaan oman ehdokkaansa. Yksi listalla olleista nimistä vedettiin yli. Lista oli tietysti aakkosjärjestyksessä, joten se olin minä, v-ehdokas ja siksi listan viimeinen. Jos sukunimeni olisi Aalto, saattaisin työskennellä yhä yliopistossa. (Tietysti olisin lopulta saanut rahoituksen, jos olisin ollut riittävän lahjakas ja sitkeä.)

Tyttäreni oli juuri rippileirillä. Leirejä järjestettiin kaksi. Toisessa olivat liki kaikki oman koulun kaverit, tyttären leirillä vain yksi. En keksi muuta selitystä kuin sukunimen alkukirjaimen. Leirille haluavat aakkostettiin ja loppupää siirrettiin toisen alueseurakunnan leirille. (Mikä tosin kääntyi iloiseksi asiaksi, kun tuli uusia kavereita.)

Ikävää tässä systemaattisessa jakojäännökseksi sijoittumisessa on, että se jatkuu läpi elämän. Veikkaan, että hautausmaallakin haudat poistetaan käytöstä aakkosjärjestyksessä ja lopusta alkaen.

Ehdotankin uutta järjestämisperiaatetta aakkostamisen sijaan. Tuore tutkimus kertoo, että isojen yritysten johtajat ovat keskimäärin neljä senttiä pidempiä kuin työntekijät. Muutenkaan pituudesta ei elämässä ole mitään haittaa. Siksi aakkosjärjestyksen sijaan ihmiset tulisi listata pituusjärjestyksen mukaan ja niin, että lyhyimmät tulevat ensin. Pitkät pärjäävät elämässä silloinkin, jos joutuvat jakojäännöksen osaan.