Stephen Fryn, mutta kuitenkin. Viime viikolla brittilehtien
otsikoissa nimittäin sattui silmiin kaksi otsikkoa: suuresti arvostamani
näyttelijä ja kirjailija Stephen Fry kertoi yrittäneensä viime vuonna itsemurhaa
kuvatessaan uutta dokumenttisarjaa. Toinen otsikko kertoi näyttelijä Rhys
Ifansin antamasta haastattelusta, jota The Guardian kuvaili ”journalistiseksi juna/autokolariksi”.
Haastattelu päättyi pikaisesti siihen, että Ifans totesi toimittajan kyllästyttävän
häntä ja marssi ulos.
Molemmissa kupleteissa on sama juoni. Sanaton sopimus on
olennainen osa näitä julkkishaastatteluja. Näyttelijä/muusikko/kirjailija antaa
joukon haastatteluja edistääkseen uuden elokuvansa/levynsä/kirjansa myyntiä.
Niissä kyseinen julkisuuden henkilö suoltaa kehuja/latteuksia kulttuurituotteesta
ja toimittaja kuuliaisesti merkitsee ne muistiin, kunhan saa vastineeksi ”jotain
erityistä”. Tämä tarkoittaa jotain yksityistä, salattua tai ”uutisarvoista”.
Kultahippusen vastikkeeksi jutun lopussa kerrotaan, minkä vuoksi
näyttelijä/muusikko/kirjailija oikeastaan antoi haastattelun eli että
leffa/levy/kirja on muuten juuri tullut ulos.
Usein näissä haastattelussa nurkassa tuomaroi pr-osaston
edustaja, joka valvoo, että kaikki menee kirjaamattomien sääntöjen mukaan.
Koska näissä haastatteluissa harvoin on sen kummempaa sisältöä, toimittajalle
on tärkeintä, että juuri hän sai henkilökohtaisen haastattelun.
Olen itsekin promonnut paria kirjaa, vaikken (onneksi)
mikään julkisuuden henkilö olekaan. Ja ongelma on ollut, etten ole osannut
keksiä mitään otsikon arvoista, vaikka sopivia soundbaitteja olenkin tarjoillut.
Joskus Helsingin kirjamessuilla mietimme kustantajani Villen kanssa, että minun
olisi varmaankin kannattanut vetää ennen esiintymistä (joka oli yksi noin
kolmestasadasta kirjan julkistamisesta) kunnon lärvit ja sitten Villeä turpaan
lavalla. Viisastu viinistä -nimisen kirjan julkistamiseen se olisi sopinut kuin
nyrkki nenään. Näkyvyys olisi ollut taattu.
Rhys Ifansin epäonnisessa haastattelussa (ei suinkaan ainoa
lajissaan) keisarin uudet vaatteet paljastuivat. Huumeongelmistaan ja
rokkitähteysaspiraatioistaan tunnettu näyttelijä ei jaksanut leikkiä niin kuin
olisi kuulunut. Yritti muttei jaksanut. Informaationäkökulmasta oli lopulta
yksi lysti, jaksoiko hän antaa haastattelua loppuun. Toimittaja oli tietysti
loukkaantunut. Onneksi hän kuitenkin pääsi kirjoittamaan jutun siitä, kuinka
karsea kyseinen haastattelu kaikkinensa oli.
Stephenille toivon voimia kaksisuuntaisen mielialahäiriön
kanssa ja olen onnellinen, ettei yritys onnistunut. Onnea myös Fryn uudelle
sarjalle.
PS. Toimiko klikkaa ja katso -otsikko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti