Hurjuuksien rovio

Sebastian Faulksin edellinen suomennos Engleby oli hieno psykologinen romaani, mutta uusin Viikko joulukuussa (Gummerus) jättää hämmentyneen olon. Siinä on yhtä aikaa briljanssia ja vaivaannuttavaa kömpelyyttä, satiiriksi sitä kutsutaan, mutta oma huumorintajuni ei sitä sellaiseksi miellä. Kirjasta tulee oitis mieleen Tom Wolfen Turhuuksien rovio, joka oli samanlainen aikalaiskuvaus edellisestä nousukaudesta ja maailman valtiaista eli rahamiehistä. Wolfen romaani on yhä komea, vaikka siitä tehty leffa olikin silkkaa sontaa.
Faulksin romaanissa toisiaan sivuuttavat ehkä liiankin painavat topiikit: kansantalouksia heiluttavat pankkiirit, vieraantuneet BB-nuoret ja terroristit. Tyyliveikkona pidetty Faulks myös kirjoittaa ihmetyttävän kliseisesti (olisikohan tämä sitä satiiria?).
Vielä kömpelömpi on Englebystä puhtain paperein selvinneen Raimo Salmisen suomennos, joka pakotti kesken kaiken siirtymään alkukieliseen teokseen. Tosin rahamaailman sanaston kääntäminen suomeksi ei ole kadehdittava sarka, mutta silti suomennos olisi kaivannut raakaa toimitustyötä.
Faulksin lailla islamistiterroristien iskujen jälkeen moni on ryhtynyt aikalaisromaanille, mutta mikähän näistä jää eloon? Yksi kandidaatti vielä lukematon Jonathan Franzenin Freedom.