Kesän kirjakeskustelu eli brändäämisen ja kirjailijan henkilökohtaisen kiinnostavuuden ympärillä. Esillä olivat taas kerran tutut kirjailijanimet, jotka ovat brändejä jo nytkin.
Yksi sivujuonne kuitenkin unohtui. Miten persoona- eikä kirjakeskeisessä kustannusmaailmassa pärjäävät ne kirjailijat, jotka eivät vielä ole ehtineet kasvaa mediaseksikkäiksi? Ajattelen nyt tässä esikoiskirjailijoita ja niitä, jotka kirjoittavat sen kaiken, mikä jää kustantajien kärkikirjojen taa (ja joista osa saattaa olla ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, jos heitä vain tulevaisuudessakin kustannetaan).
Kun kirjoja myydään kirjailijapersoonien kautta, heitä mahtuu julkisuuteen yhä vähemmän. Vai lukisiko kukaan yksipalstaisia kirjailijaprofiileja kuten yksipalstaisia kirja-arvioita? Myynnin helppoutta ajatellen "less is more" eli tutut naamat näkyvät aina ja joka paikassa.
Kirjailijapersoona-ajattelu on aika hassu siksikin, että kirjailijoista moni viihtyy paremmin kirjoittamassa kuin julkisuudessa poseeraamassa. Kuten joku irvileuka totesi Britannian Hay-on-Wye -kirjafestareilta: "On aika outoa, että ihmiset haluavat maksaa nähdäkseen ihmisen, joka mieluummin istuu yhdeksän kuukautta yksikseen tietokoneen ääressä kuin puhuu toisten edessä."
Juha Virkki kirjoittaa kirjoista, kustantamisesta, musiikista ja ruoasta. Lukee, kuuntelee ja syö ja yrittää löytää aikaa ajatella, mitä, missä ja miksi on lukenut, kuullut ja syönyt.
maanantai 30. elokuuta 2010
tiistai 3. elokuuta 2010
Hyvään tarkoitukseen
Viikon mediauutinen kantautuu Yhdysvalloista ja se on, että maineikas viikkolehti Newsweek on siirtynyt uudelle omistajalle.
Washington Post kyllästyi tappiolliseen julkaisuun ja myi sen herralle nimeltä Sidney Harman. Uusi omistaja on vetreä 91-vuotias ja tehnyt omaisuutensa mm. minun kustannuksellani. Hän on näet hifivalmistaja Harman Kardonin perustaja, ja minunkin olohuoneessani nököttää kyseisen firman kotiteatterivahvistin.
Kauppa osoittaa, että rahalla ei pelkästään tarvitse tehdä rahaa, vaan ansaittua rahaa voi käyttää johonkin ylevään, kuten perinteikkään aikakauslehden pitämiseen hengissä. Newsweekille oli muitakin ostajatarjokkaita, mutta Harman perheineen oli niistä ainut joka uskalsi taata sillä yhtä kunniakkaan tulevaisuuden kuin menneisyyskin on.
Iso käsi veteraanikapitalistille!
Washington Post kyllästyi tappiolliseen julkaisuun ja myi sen herralle nimeltä Sidney Harman. Uusi omistaja on vetreä 91-vuotias ja tehnyt omaisuutensa mm. minun kustannuksellani. Hän on näet hifivalmistaja Harman Kardonin perustaja, ja minunkin olohuoneessani nököttää kyseisen firman kotiteatterivahvistin.
Kauppa osoittaa, että rahalla ei pelkästään tarvitse tehdä rahaa, vaan ansaittua rahaa voi käyttää johonkin ylevään, kuten perinteikkään aikakauslehden pitämiseen hengissä. Newsweekille oli muitakin ostajatarjokkaita, mutta Harman perheineen oli niistä ainut joka uskalsi taata sillä yhtä kunniakkaan tulevaisuuden kuin menneisyyskin on.
Iso käsi veteraanikapitalistille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Jorma Järven suunnittelema uimahalli (1964). Hienompi kuin teillä. "Hei, olen Juha ja olen kotoisin Kouvolasta." "Hei, J...
-
Piti mennä lenkille, kun sade näytti helpottavan. Puin lenkkikamppeet ylle vain huomatakseni portailla, että vettä tuli taas reilusti. Jote...