Tämä allergia on hidastanut ulkona syömistäni, sillä Jyväskylä on keskikokoiseksi yliopistokaupungiksi hämmästyttävän huono ravintolakaupunki. Kuopio, Oulu ja Joensuukin menevät ohi, kun vertaillaan kiinnostavia ja omassa lajissaan tasokkaita ruokapaikkoja, Tampereesta ja Turusta nyt puhumattakaan.
Olen kauan yrittänyt kauan miettiä syytä tälle. Asukaspohjan kuvittelisi riittävän useammallekin kiinnostavalle ja vähän kunnianhimoisemmalle kokkivetoiselle kuppilalle, mutta tulokkaita ei ole ollut tungokseen asti. Helpoin selitys on varmaankin osuuskauppa vihreine kortteineen ja parhaine sijaintineen kaupungin kapeassa keskustassa. Kauppakeskuksissa ketjuisuudesta huolen pitävät keskustassakin kv. kiinteistöyhtiöt.
Jyväskylässä on yksi oikein hyvä ravintola, jossa tulee käytyä liian harvoin sen rotarymaisen jäykän hengen ja osin hintatasonkin vuoksi, yksi hyvä viinibaari, jonka ravintolapuoli alisuorittaa nykyään pahasti, yksi josta ei oikein ota selvää, onko siitä joltisenkin hyväksi, pari ihan jees etnistä lounaspaikkaa ja siinä se suunnilleen onkin. Harjulla en ole käynyt aikoihin.
Hyvin syöminen ei tarkoita minulle mitään sen kummempaa kuin hyvältä maistuvaa ruokaa, jossa raaka-aineita ei ole ryssitty vaan niille on tehty jotain, millä niiden ominaispiirteet pääsevät oikeuksiinsa, ja jossa lautasella olevilla aineksilla on joku syy olla siinä yhdessä. Himmelit, hässäkät, possahdukset ja savut eivät ole välttämättömiä, vaikka joskus ne tuovatkin lisäkivaa. Jos ruoka vielä tuodaan pöytään ystävällisesti ja asiakasta arvostaen, niin siinähän se.
Remyn taustajoukot ovat tuttuja vakiolounaspaikasta Le Qulkurista ja Jyväskylän ensimmäisestä hyvästä pizzeriasta Pettola Lorenzosta, joka vastikään aukesi ja toimittaa myös drinkkibaarin virkaa. Aki Kantelinen edustaa minulle toivoa paikallisesti.
Kaverit ottivat kukin listalta, minä neljän ruokalajin keittiön menun (48 euroa). Yksittäiset annokset vaihtelevat 12 ja 30 euron välillä, mikä tarkoittanee keskihintaista. Aika lailla samoilla eväillä mentiin koko pöytäkunnassa, sillä suuria yllätyksiä menu ei tarjonnut vaan kaikki löytyi kortilta. Mutta toisaalta: tarvitseeko sen?
En saanut allergista reaktiota. Alkuun tuotiin eteeni "sesongin mukaisesti" parsaa hollantilaiskastikkeessa. Pikkuinen jenga olisi tehnyt annokselle hyvää, mutta kastike oli kelpo ja parsat OK. Toki olisin ilahtunut, jos ne olisivat olleet muita kuin niitä, joita löytyy marketista ympäri vuoden jatkuvana sesonkina.Väliruokana oli risotto, joka sekin oli perusvarma esitys. Paprikaa ja parmesaania, sopiva puruvastus ja koostumus aika all' onda. Ei taaskaan päräyttävä mutta hyvänmakuinen.
Pääruoka oli kirjolohta, paahdetussa voissa kypsennettyjä uusia perunoita ja korvasienikastiketta. Ei taaskaan suuri ylläri, mutta kuulkaas että oli hyvää. Kala karvan verran kuivaa (kuten kai aina, ettei vain jää raa'aksi), mutta perunat olivat niin hyviä kuin toivoa voi
ennen kotimaista siikliä ja korvasienikastike runsas, kermainen ja muheva. Tällaisesta ruoasta maksan mielelläni, vaikka sen valmistaminen olisikin omien taitojen rajoissa.
Sitten ryhdyin suomalaisen mittapuun mukaan hankalaksi. Tilaamani menun jälkkäri oli ilmeisesti raparperijutanderi, mutta minäpoika halusin pullaa, kermaa ja mustikkaa! Kannatti, koska sain. Ihanan rasvaisen nassakkaa ja sokerista, mustikkajäätelökin kivaa. En itse olisi osannut tätä.Remyssä tehdään asioita oikein, mikä on Jyväskylän ravintoloissa harvinainen poikkeus. Antihistamiinit pysyivät taskussa.
Kortteliravintola Remy, Toivolan Vanha Piha, Cygnaeuksenkatu 2, 40100 Jyväskylä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti